Hei! Tässä muutama ihana kuva sitäkin ihanemmista vanhojentanssipäivistä! Vaikka tota kokemusta oltiin odotettu, en ollut itse jotenkin jaksanut stressata juuri tietynlaisesta kampauksesta, meikistä tai oikeastaan mekostakaan, mutta olin niihin kaikkiin enemmän kuin tyytyväinen. Musta noista asioista tehdään vaan ihan liian iso numero, vaikka tykkäänkin vanhojenpäivän prinsessamaisuudesta, enkä toivoisi sen olevan mikään vanhojen vaatteiden teemajuhla.
Noi kivat päivät oli kuitenkin ohi aivan silmänräpäyksessä, ja musta tuntuu, että mitä enemmän aikaa menee, sitä paremmin tajuaa miten upea ja ihana toi kokemus olikaan. <3
Lari ei oo lukiossa, joten meidän kahden ei pitänyt aluksi saada tanssia yhdessä. Mulle se kuitenkin osoittautui todella tärkeäksi asiaksi, joten siitä aiheutui jo syksyllä paljon stressiä ja kyyneleitä.
Musta tuntu, ettei monet edes pitäneet tota pariasiaa niin tärkeänä, tai iloinnut sydämensä kyllyydestä oman poikaystävänsä kanssa tanssimisesta, joten mä itse huomasin niin hyvin sen, kuinka jotain asiaa osaa arvostaa vasta sitten, kun sen meinaa menettää. Lopulta kaikki kääntyi kuitenkin onneksi just niin kuin olin toivonutkin. Mua hymyilyttää edelleen joka kerta kun mietinkään tätä asiaa. Miten iloinen voinkaan olla siitä, että sain jakaa ton kokemuksen just Larin kanssa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti